Kolmekymmentäyhdeksän.

Miten ihmistä voi väsyttää näin paljon, vaik kello on vast vähä yli kymmenen? Noh, oon ainaki tehny tänää paljo. Tai paljo ja paljo, mut jotaa kuitenki. Sain äikän kirjotelman kirjotettuu. Kiejotin sen puhtaaks KÄSIN. En voinu istuu koneel, muuten vaa oisin katellu ikkunast ulos ja vittuuntunu siit, et on niin nätti keli ja mun pitää istuu sisäl tekees koulujuttui. Noh, tulipa ainaki tehtyy.

Pääsin taas ajelee äitin koslal. Hyvinhän se lähtee ku sitä kaasuu painaa ja poppivehkeetki on hjuvat. Aivan mahtavaa. Varsinki ku nokkelana tyttönä tarjoudun aina hakemaa äiskän töistä, enkä tietenkää omal Tytöl. Nih. Pitäs ostaa sinne niille karvanopat vaa.

Käytii myö tänää kirjastossaki. Piti lainata jotaa matikan yo-juttui (siis kirjoi, mis on myös malliratkasui), ku en muuten oikee osaa ja niitten kans on hyvä harjotella. Tai ainaki yrittää. Nii ja Anttilas piti käyä. Tuloksena oli, et ostettii Madagasgar-leffa (ja pari muutaki kyl) ja katottii se. Ennen kirjotuksii se pitää kattoo viel ruotsiks. Siis ihan vaa harjotusmieles. Tietenki.