Neljäkymmentäseitsemän.

Huomen ois äikän yo-kirjotukset. Joo-o, on se hurjaa. Tai sit ei.

Pitäs vissii nukkukki. Tänää luken manttuu ja nukahtan vaa kerran (wow!) siihe kirjan ääree.

Nyt kuuntelen Apulantaa. Ja mietin syömistä ja nukkumista. On tää abin elämä vaikeeta. No ei. Mietin päiväl muutaki. Miehiä. Tosin se oli kyl aika turhaa noin loppupeleis.

Mut nyt sinne nukkumaa. Tai ehkä syön eka ton myslipatukan tost. Joo, kai se pakko on. Pelottavaa, jos suurin asia mitä mietit on ruoka, vaik ois jotaa paljo tärkeempääki. Eäh, tärkeemmän siirrän taas huomiselle. Ja siitä taas huomiselle. Ja siitä taas huomiselle. Ja siitä taas...