Neljäkymmnetäkolme.

Pari päivää sitte katottii äiskän kans Järki ja Tunteet -leffa. Ku se loppu, ni kommentti oli: "Noitten elämä näyttää olevan yhtä satua. Miten sun sadut edistyy?" "Ei mulla oo sellasta." Jep, ei mul o ikinä mitää satua ollukkaa. Olipa kerran ei vaa mahdu mun maailmaa.

Nii mihin maailmaa? Tähän nykyää nolife-maailmaa, mikä koostuu kotona istumisesta ja opiskelemisesta ja sosiaalinen kommunikointi rajottuu lähinnä mesee ja äiskän ja iskän kans ruokapöydäs puhumisee. Aika jees hei, joo... Noh, eipä sillä, että nyt hirveest sitä elämää näin kirjotusten alla pitäs ees olla.

Ja jos hyvin käy, vähän yli kk pääst alotan uuen elämän. Tähän mie luotan ja tähtään.

"This is your life and it's ending one minute at a time."
-elokuvasta Fight Club