150.

Selviytyjä, osa 1.

Sain vissii jonku kulttuurishokin tänää ku pääsin Pasaatii asti. En ees tienny et Kotkas ois näin paljo porukkaa, saatika et ne liikkuis samas paikas ja viel samaa aikaa. Putiikkien valikoimat oli kyl verrattaen köyhät. Oli siel jotaa mitä vois ajatella omistavansa, täytynee sit huomen lähtä äiskän kans viel katsastaa et mitä siel nyt sit olikaa.

Hurjast tullu puhuttuu tänää puhelimes ku tullu soiteltuu kaikille ja kaikki on soittan mulle. Koht mun pitää hankkii kalenteri et muistan kelle oon luvannu mitäkii ja miks päiväks ja moneks. Pitäs vissii mennä nukkumaa et jaksaisin huomen. Huomen tulee baarireissu ja näkee taas lisää kavereit ja tuttui <3 Ja pääsee juhlimaa. Minuu itseasias väsyttää yllättävän paljon vaik kello on noin vähä. Sitä se teettää ku herää jo puol kympiltä (wow...!!)... Aamulla sit ekana välähti mielee et mis oon. Onneks muistin aika pian ettei keren tulla mitää paniikkii tai mitää. Ei sentää tullu "huomenta, mis mä oon"-efektiä. Osasyynä ehkä se ettei ollu ketää keltä sitä kysyy paitsi iteltää.

Sitä tulee taas miettineeks omii miesjuttujaa ihan rauhas tääl. Tavallaa tuskastuttaa ku ei tiiä tasan tarkkaa et missä mennää mut sit taas on semmonen mukava pien odotus pääl. En sit tiiä. Mut ainaki on ees joku jota ei saa pois mielest :) Enpä muista millon ois viimeks ollu tämmöst. Ehkä joskus kesän lopus, jos sillonkaa... Eli oli jo aikaki.