153.

Home sweet home.

Maanantaina vietettii äiskän synttäreitä siis Banketin tilois. Vaikka olin kuskina ja ainut ees lähellekkää omaa ikääni ni mul oli silti tosi hauskaa. Varsinki ku samas pöyäs istuvat vanhat perhetutut otti jo vähä enemmän ja sit ne rupes valaisee minuu näin elämän suuris asiois. Yks niitten käymä keskustelu meni mm näin (siis ne kerto mulle ja mie kuuntelin ja nyökkäilin):

mies: Älä mee naimisii neekerin kans. Lapsille voi tulla ongelmii ja niit voijaa haukkuu mutakuonoiks etc. Että ei kannata.
nainen: Tai okei, jos oot oikein rakastunu ni voit mennä neekerin kans naimisii, mut hanki lapset jonku muun kans ettei ne joutus kärsimää.

Mut juu, oli kivaa <3

Sit tultii Tartoo ja tääl taas elämä rullaa melkein normaalia rataansa. Harkois en voinu käyä ku oli kuumetta jne jne. M taas majottautu tänne, mut sovittii et ei niin useesti. Sain siltä joululahjaks semmosen ihanan pehmosen ja valkosen kissapehmolelun. Se on Aristokatit-leffasta. Ja sain sen koska sil on kuulemma samanlaiset veikeet silmät ku mullaki. Et tiedä häntä.

Eilen olin taas suuren masennuksen vallassa ku täs nyt on ollu kaikenlaista. Mietin just et mihin vaihtasin jos vaihan alaa. Vaihtoehto b on siis se, et muutan Pärnuu. Mut siitä taas tulis ehkä taas jonkulaista säätämistä M1:n kans ja se ei välttämättä ois hyvä juttu. Päätin kuitenki viel olla murehtimatta asiaa. Parin kk päästähän vast ne hakupaperit pitää laittaa niin että ei viel paniikkia. Nyt on paniikkia vaa ton kemman kans. Eäh.

Oon nyt luken puol päivää Belle de Jourin päiväkirjaa. Aivan mahtava <3