163.

Miten sitä aina löytääkää sopivaa musiikkia valloillaa olevaa mielentilaa? Oon kuunnellu Oasista koko päivän. Yhtä ja samaa Rock Collection -levyä. Enkä kyllästy vieläkää. Mun uusin pakko-kuunnella -levy. Tai ei se mikää uus oo, mut kuitenki vaihtelua Tyttö sinä olet tähti -leffan soundtrackille ja Lenny Kravitzille.

Täs on ollu koko päivä aikaa miettii rauhas omia juttuja. Ylläriylläri et oon lähinnä miettiny tätä mun miestilannetta. Ollakko vai eikö olla jne. Oon taas loukkantunu jutuista mistä ei (ainakaa joittenki mielestä) pitäs ja sit oon taas vihanen itelleni et oon päästäny asian niin pitkälle asti et loukkaantuisin jostain pienestä, loppupeleis kuitenki suht vähäpätösestä asiasta.

Ehkä tähän tasolle päästii siinä vaiheessa ku annoin hammasharjan majottautua kylppärii. Ja tää oli jo viikkoja sit. Pitäsköhän tosta vetää johtopäätös että meillä on siis kunnon parisuhde, eikä vaa pidetää-nyt-hauskaa-kunnes-löydän-jonku-paremman?

Sillon ku asiaa kysyy suhteellisen suoraa ja selväsanasesti, yleisin vastaus (tai oikeestaa ainoo vastaus) on, että en mie tiiä, et siekää o sanon et mitä aattelet minusta. ARG. Pitääkö naisten aina tehä kaikki?

Ei mulla tietenkää oo mitää sitä vastaa että on joku jolle voi sysätä tiskit vaa koska mie tein ruuan. Tai joku joka tuo sulle teetä keskellä yötä ku oot kipee ja täriset kylmästä. Tai joku, jonka käsi alkaa automaattisesti silittää hiuksia/niskaa/selkää ku makaa toisen kainalos kattomas leffaa/tv'tä/on nukahtamas. Mut pakko sanoo viel ihan vaa selvyyden vuoks: mulle ei sovi epämääränen tietämättömyys, koska sillon muutun vaa kärttysäks.

Nytki tää joku bilettää Atlantiksessa uuden radiokanavan avajaisbileissä, eikä ees kutsunu minuu sinne ku "en mie tienny et sieki oisit halunnu". Mitäs sitte vaikka oon kipee ja joka paikkaa koskee, mut silti vois sentää kysyy. Urrrrrr. Mut ku ei ni ei. Vaikka sulatinki jo ajatuksen, et minuu ei kutsuttu ku vasta about kolmantena vaihtoehtona ni ei se silti tarkota sitä että tykkäisin ajatuksesta, että se vie sinne toisen blondin ketä se on deittaillu ja josta se on kiinnostunu ja jolla on isot tissit (mut jotka on rumat koska roikkuu ku vähintää kaksoset saaneella naisella).

Ja just tällaset asiat ajaa minut harkitsemattomii tekoihin, eli tuhoamaa yli puolet suklaalevystä. Urr-rurrrr. Onneks huomen pääsee rauhottumaa. Manikyyri. Ja puhelimen laitan pois päältä. Tai okei, ainaki äänettömälle. Ja ilman värinöitä. Hah. Yrittäkööt sitte soitella että on nälkä ja et tee mulle ruokaa.