180.

Tänää ollu työntäyteinen päivä. Nousin vähä yhentoist jälkee, laitoin aurinkovoiteet iholle ja lähin käymää kirjastos vaa huomatakseni et ne ei lainaa lehtiä. Eli siitä vaa solariumii ja ruokakaupan kautta kotii suihkuu ja takas kirjastoo lisämatskujen kans. Kyl siel se pari tuntii vierähti, ois menny enemmänki jos se ei ois menny jo viielt kiinni.

Oon siis opiskellu puol päivää; ku tulin kotii pesin astiat ja tein ruokaa ja juttelin äiskän kans, muun ajan opiskelin. Just lopetin. Vaik ois hommia vaik kuinka paljon. Aattelin et pitäs pestä hiukset ku en aikasemmin tänää kerenny kirjaston lyhen sunnuntai-aukioloajan takii. Ja sit vois vaa katella telkkaa ja mennä nukkumaa ja huomen taas painaa koko päivän kasista kuutee.

Huomisen tanssikurssin jätän kyl vissii välii. Siihen on kaks syytä; eka on et äiskä sano et voisin ottaa nyt pari päivää rauhas ku keskiviikkon on EHHO-tutkimus ja toka, et en haluu mennä sinne. Ku mun paril ei edellekää o rytmitajua. Eäh.

Ego vissii suuttu mulle. Ihan oikein sille. Ku mie olin suuttunu/loukkaantunu eilen eikä se edes tajua että miks. Ei se kyl varmaa ees tuhlaa ajatustakaa sille ku sil on nyt muut asiat mieles...

Ego: mennääkö huomen solariumii?
mie: kävin jo tänää.
Ego: anteeks kuinka?
mie: nii, kävin tänää ku en huomen ehi.
ja seuraavaks vaa hiljasuutta ja ulko-oven pamahus. Näin meillä.