191.

Urrr. Sunnuntai aamu, kello on koht seittemän ja mie oon ollu kohta jo puoltoista tuntia hereillä. Miks? No Pojan takia tietty. Mun elimistö on varmaa alkanu jo tottuu siihen et se tulee siin viien-kuuen aikaaa aamuyöstä herättää minut et laskisin sen sisää nukkumaa. Tänäyönä sit heräsin ite automaattisest siin puol kuuen aikaa. Odotin tunnin ja ku ei herraa siihen mennes kuulunu ni laitoin viestin et mihis jäit. Soitti että on juomassa olutta kavereiden (täl kertaa kolleegoiden) kans. Olin sillee et seleevä, juo sie kaljaa, en ollukaa ku huolissaa et onks jotain sattunu tai jotaa. Se toivotti sit hyvät yöt mut paskat mie enää mitää unta sain. Voisimpa sanoo et melkeinpä vituttaa toi tommonen.