229.

Eilinen oli (melkein) hukkaan heitetty päivä. Pojan piti mennä töihin, mut selvis ettei sit mennykää. Aateltii lähtee rannalle ruskettumaa, mut ei myö sit minnee päästy. Ehkä asiaa vaikutti se, et maattii melkee puol päivää sängys. Hoidettii siinä kyllä ahkerasti parisuhdetta, mut silti. Käytii myös maalla ja otettii auto. Meinattii kuolla kauppajonoihin.

En ymmärrä et mikä siinä on ettei ne voi laittaa iltasin enemmän porukkaa kassalle. Ei nimittäin hirveest innosta seisoo about puolta tuntii kassajonos ku on vaa viis käytös olevaa kassaa. Ei siinä muuten mitää, mut oltii ihan piipussa ku päästii kotii asti. Sitä piti tietysti vielä heteroida et pääsis purkaa kassajonopaineita.

Tänää oli työvuorolistois käyny pien sekaannus. Tultii sit Myyntipäällikön kans molemmat päiväks töihin. Istuskeltii tos ulkon ja syötii puuroo ja lueskeltii Cosmoo. MP kyl lähti sit menee siin puolen päivän aikaa ku turhaa se tääl istuis. Mun työvuoro kuitenki.

Poika kävi täs just äsken. Toi mulle jotain ruokaa. Mikä siin muuten on, et yli puolet päivästä istuu tääl toimettomana ja sit ku haluis syyä jotain ni sit on hirvee ryntäys. Koko ajan puhelimet soi ja ihmisiä tulee ja menee. Nyt on onneks taas rauha maas ja saan jopa syötyy. Puuh.