230.

Tulin tässä taas Pukkarin selauksen seuraksena miettineeksi seksikumppaneita. Sitä on tullut nähtyä jos jonkinmoista. Lähinnä mietityttää se ikuisuuskymys kuinka monta on jo liikaa? Miehille naisissa juokseminen on sallittua, jopa suositeltavaa. Jos taas naisen rooli muuttuu saalistettavasta saalistajaksi, saa se aikaan paheksuvia katseita ja puheita kevytkenkäisyydestä. Miksi naiset eivät saa nautia omasta kehostaan ja sen tuomista iloista? Tai edes toisen ihmisen läheisyydestä? Mun puolesta kaikki naisten seksuaalisuuden vastustajat voi painua v*ttuun, sinne ne kuitenkin loppupeleissä haluaa.

Joskus on tullut kyllä mietittyä että onkohan sitä jo tullut rilluteltua ihan tarpeeksi. Mutta toisaalta, en olisi se kuka olen nyt ilman noita miehiä. Plus että kuka sen määrittelee mihin se raja pitää vetää? Voin avoimesti tunnustaa, että olisin menettänyt monen monta ikimuistoista hetkeä jos olisin istunut vain kotona katsomassa telkkaria. Oi niitä aikoja ;) Muutama henkilö on ollut erityisesti mieleenpainuva ja uskon vaalivani noita muistoja ehkä lopun elämäänikin.

Tästä kaikesta huolimatta olen kotoisimmillani pitkässä parisuhteessa - siinä kun oppii tuntemaan toisen päästä varpaisiin ja mahasta selkään.