233.

Turhauttavaa. Hyvin turhauttavaa. Viime yönä (=päivällä) sain nukuttua neljä tuntia. Sit piti käyä ulkona syömäs ja pedikyyris ja taas illaks töihin. Ja aamuu asti taas. Ei muuten mut pomo lähti viihteelle ja tulee yöllä tänne taas. Se ei ottanu ees avaimia. Lainas taas rahaa melkee parin tonnin verran ja lähti. Näin meillä tänää.

Noh, onneks hetkellisesti ei ees hirveesti väsytä. Vituttaa ehkä enemmän ku väsyttää. Mut sit taas toisaalta, lasken jo tunteja (vähä yli kaheksan enää jälel, jei) et pääsen pois täält ja alkaa viien päivän vapaat. Ihanaa, saa levätä ja pestä pyykkiä. Alko puhtaat vaatteet loppumaa pikkuhiljaa kesken nimittäin. Ja pääsee kotii. Mahtavaa. Omaa sänkyy. Huoh.

Ja mikä tärkeintä, saa olla muutaman päivän ihan vaa Pojan kans ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta, joka toivottavast viel jonakin päivänä toteutuu eikä unelmat murskaantuis samal tavalla ku kävi Merimiehen kans. Toisaalta pelottaa ajatella jo kaikkee mistä myö ollaa puhuttu, mut sit taas toisaalta, on ihana tietää et joku ajattelee sinusta noin. Ja viel haluu tulevaisuudessa mennä sun kans naimisii ja tehä lapsia jne. Mut sit taas ei haluis luottaa liikoja, koska jos ei odota liikoja ni ei voi pettyäkää. Eikö?