240.

Ois jo viiminen aika päivitellä blogia. Ollu kaiken näköstä ja samalla ei mitään mielenkiintosta.

Muutin sitte Pojan vanhempien luokse. Tullaa tosi hyvin toimee, ni ei o ongelmia ilmenny. Sain jopa auton käyttöö (osaks kiitos sen, että Poika unohti uusia väliaikasen ajokorttinsa). Poika ite taas on harvoin kotona, ja sillonki yleensä vaan yhen yön yli. Onhan se rankkaa, mut minkäs teet. Nyt sunnuntaina se on sentää koko päivän kotona, mut mut, mun taas pitää olla töissä =/

Töissä siis käyn edellee, viel kuus päivävuoroa, yks yövuoro ja enää puoltoista tuntia tätä päivää jälellä. Mahtavaa. Lasken jo päiviä siihen ku tää loppuu. Vaik onhan tää ihan ok hommaa sinänsä, mut rasittavaa ja pitkästyttävää pidemmän päälle.

Tänää tuli joku pariskunta kattelemaa huoneita. Myöhemmin mies soitti ja kyseli mun asumisista kotona, kun ite kuulemma kans vuokrailee kämppiä jne. Sano tekevänsä mulle paremman tarjouksen. Noh, lupas soitella sitte syyskuun alussa, mut tuskin muutan. Ainakaa yksin. Ellei nyt tietysti käy niin, että mun poskiontelot vetää taas tukkeesee ku pääsen kotii. Eli sillon siellä on jossain hometta (potentiaalinen paikka on kokolattiamatto). Sillon kyl pakko harkita muuttoa ku ei sitä samaa rumbaa jaksais mikä oli viime talvena/keväänä. Tavallaa toivon et äiti ei ois oikeessa ja saisin pitää jo kotoiseks muutuneen kämppäni, mut sit taas toisaalta en malttas odottaa uutta kämppää, yhteistä Pojan kanssa, joka ois sitte meijän molempien näkönen...

Ei yhtää hotsittais olla töissä enää. Ei jaksa edes lukea. Alotin muuten lukemaan Bulkakovia. Ei jaksais. Alussa kun on tota Jeesus-juttua.

Tuli muuten just kolme ihan komiaa suomalaista. Muutama vuos mua vanhempia. Nam pitkästä aikaa. Edes jotain iloa tähänki päivää ;) Huoh, nyt vaa oottelen et työpäivä loppuis ja olisin hakenu Siskon lahjan ja sit pääsis kotii nukkumaa. Ainut mikä puuttuu on Poika, ja onneks seki tulee jo huomenna. Jei. Pääsee taas heteroimaa.