242.

Viimistä viedään. Enää kolmisen tuntia tätä työtä jälellä. Sit pääsee kotia nukkumaa ja sit ois loma. Mahtavaa.

Olin toissailtana "pienessä" hiprakassa. Oikea ilmaisu olisi varmaankin hyvin humaltunut, mutta ei semmoista voi ääneen sanoa. Oltiin Pojan ja OT:n kanssa ulkona. Poika kun sai olla kännikuskiksi tällä kertaa, niin sille ostettiin vain teetä ja sigarilloja. Mulla ja OT:llä meni kaks punkkupulloa, eli pullo per nenä. Enpä ollut pitkään aikaan ollut juomassa tai edes noin nautiskellut punaviinistä. Alkaa tuntemaan itsensä ihan jo aikuiseksi.

Eilen oli rantsupäivä. Nukuin pitkään (pieni krapula oli juu, mutta se lähti buranalla ja parilla asoittavalla siiderillä, mitkä tuli rantahiekalla nautittua). Löysin yhden uuden ja suhteellisen hyvän situkan; Fizzin Diamondin. Ainakin eilen se sopi kuin nyrkki silmään.

Oli kyllä muuten aivan mahtavaa vain maata rantahietikolla, kun Poika vaan silitteli ja pussaili. Ei olisi halunnut lähteä. Kävin jopa meressä uimassa ekaa kertaa tänäkesänä (eilen kerkesin vastaa tokaa kertaa rannalle tänäkesänä). Kun tulin uimasta, en voinut vastustaa kiusausta mennä Pojan päälle makaamaan kun se siinä luki mahallaan kirjaa. En tietenkään odottanut, että se siitä sitten kääntäisi itseään niin, että tulisin yltäpäältä hiekkaiseksi ja joutuisin takaisin uimaan. Mutta oli se silti kivaa.

Väsyttää. Sain jopa nukuttua pari tuntia, nyt vain odotan että pääsisin kotiin ja omaan sänkyyn. Niin ja tietenkin Pojan kainaloon. Täytyy tässä vielä mainostaa työkavereille kakusta, minkä eilen toin. Toffee kakku. Hyvää se on. Läksiäisiksi.