245.

Huomenna alkaa taas koulu. Tai noh, alottelupäivä se vast on, eli mennää morjestaa tuttuja ja tsekkaa uudet tulokkaat. Eli tiistaina kympiltä luennolle.

Muutetaa Pojan kans yhtee kuukauden päästä. Sana elämänkumppani kuulostaa jotenki oudolta ja pelottavalta, mutta samalla ihanalta. En malta oottaa. Ollaa jo värvätty talkooväkee kanniskelemaa meijän (lue: enimmäksee mun) tavaroita. Ei se uus kämppä oo ees kaukana, viereisessä rappukäytävässä vaan itseasiassa. Kiva kanniskella tavarat eka viiennestä kerroksesta alas ja takas toisen rapun viientee kerroksee. Pitää varmaa tarjota jotaa syömistä-juomista avustajille.

Oli muuten aivan ihanaa nähä Poika. Ku näin sen tos talon eessä ni se nosti minut syleilyysä ja kieputti ympäri ja anto suukkoja ja haleja ja anto vielä ruusunki. On se ihana. Eilen käytii vielä romanttisella illallisella La Dolce Vitassa. Pizzaa ja jumalaista fagottinoa. Ja hyvää oli. Ja huomenna on aika ryhtyä kunnon dieetille.

Ei muuten mitään ihmeellistä, kai. Käytii tänää Blondin ja Egon ja Pojan kans pelaamas bilistä. Jatkettii sit mun luo juomaan siitukkaa ja omenaviinaa. Niin ja pelaamaa kortteja. Puhuttiin kaikenlaisesta, mm siitä, millon minä ja Ego harrastettiin viimeksi seksiä, ja mikä kerta oli paras. Poika katto vierestä mielenkiintonen ilme naamallaan. Noh, ei siinä mitää. Ja puhuttiin vielä siitä, että Eogo vois nyt hoidella Brunetin, niin Poika sais tietää, onko sen taidot yhtään parantunu. Ja sit me oltais kuin yhtä isoa perhettä, missä kaikki on pannu kaikkia. Ego ei oikein lämmenny idealle. Miksköhän?

Jotenki haikea/mielenkiintonen/surumielinen/itseäävihaava tunne. Myönnetään, johtuu alkoholista. Mutta silti. Enkä edes tiedä et mitä ajattelen niin, että mulla olis tällanen tunne. Eäh. Ehkä se, että kaikki kolme mun tän päivän seuralaista vaihto alaa ja alottaa uuestaa puhtaalta pöydältä ja tapaa kaikkia uusia ihmisiä samaan aikaan kun mun pitää palkata yksityisopettaja, joka opettais mulle lukiokemmaa yms. et pääsisin kursseistani läpi. Masentavaa. Ja tavallaan pelkää, että Poika löytää uusista kurssikavereista jonkun kivemman ja nätimmän ja älykkäämmän tytön, johon rakastuu. Ja joo, meillä menee tosi hyvin kun ollaan muuttamassa yhteen ja kaikkea, mutta silti tuo pelko jostain alitajunnasta nousee pintaan aina vähän väliä. Ehkä se johtuu huomenna alkavista menkoista ja alkoholista, ent tiedä. Mutta pelko se on silti, eikä tahdo mennä pois...