256.

Mies-vapaa lauantai. Se lähti käymää kotonaa. Uhkasin lähtä tänään yksinään clubbailemaan jos se ei tule tänään kotia. Plus olisi kiva teitää että jos sitä vielä olisi vientiä... Näillä näkymin ei kuitenkaan "tarvitse" mennä kun Poika ainakin yrittää tulla tänään.

Siivosin juuri. Tulin huomanneeksi, että siivoan useammin kuin ennen. Tajusin myös, että en pysty elämään pitkää aikaa kaaoksen keskellä. Epäharmoniaa ja epä-zenmäistä ja ties mitä kaikkea. Nyt on edes vähän siistimpää. Vielä kun saisi opiskeltua tunnin-pari, niin voisi palkita itsensä punkkulasillisella. Tai kahdella. Ja suitsukkeitakin voisi polttaa.

Kunpa vain tämä selkä- ja päänsärky loppuisi. Pitäisi varmaan mennä hierojalle. Mutta enhän minä kerkeä, kun ensi viikosta on taas tulossa kiireinen ja stressaava. Ja Poikaakin tulee nähtyä vain vähän... Pitäisi varmaan sopia yksi ilta viikossa, joka omistettaisiin vain meille. Ei se kuitenkaan onnistuisi, kun Poikakin liittyi osakuntaan ja kaikkea. Ehkä sitten vain pitää toteuttaa romanttisia vkonloppuja jossain muualla. Vaikka jossain Spaassa. Tämähän olikin hyvä idea. Täytyy tietenkin vertailla, kannattaisiko sitä jo lähteä vaikkaa viikoksi jonnekin kauemmas, nuo spaat kun eivät ole mitään maailman halvimpia paikkoja.

Mutta nyt opiskelemaan.