259.

Hmh. Ei yhtään jaksaisi. Asunto on (melkein) kuin pomminjäljiltä, koulutöiden ja tenttien deadlinet alkaa painaa päälle, eikä mitään saa tehdyksi. Masentavaa, eikö?

Keskiviikkona oli fuksiaiset. Muuten ihan kiva ilta, mutta ei ollut kivaa katella kun toiset muhinoi nurkassa tai ties missä lavan takana kun oma kulta on kotona ja oli ikävä sitä. Ja piti vielä kaataa olutta ja siideriä sitä haluaville. Vaikka ei se periaatteessa mun homma ollutkaan. Tulihan siinä samassa oltua vähän päissään, mutta se meni nopeasti ohi.

Kysyin tänään Söpikseltä, että paljon sitä rommia jäi jäljelle. Vastasi ettei tiedä. Piti tietenkin laukoa, että et tietenkään tiedä jos yli puolet illasta tutkit yhdenfuksin kitarisoja. Enhän se edes olisi oikesti minä, jos en laukoisi sopivan paikan tullen.

Poika lähtee huomenna kotona käymään. Mun pitää jäädä tänne, kun on noita kouluhommia niin pirusti.. Mutta milloin olisi taas yhteistä aikaa MEILLE? Olisi kiva nähdä muulloinkin kuin ruoka-aikana tai yöllä kun toinen tulee nukkumaan tai aamulla kun antaa lähtösuukon. Jos sitä viikon päästä vaikka kerkeisi. Voisi ostaa kylpyvaahtoa ja kuurata ammeen. Ja ostaa kuohuviiniä ja mansikoita. Ja miks ei vaikka kermavaahtoakin.