269.

Uus vuos, uudet kujeet.

Joulu meni mahtavasti. Oli taas ihana kokoontua yhteen ja nauraa melkein kusi housussa. Ja syötyä tuli tietenkin. Ja lahjat oli hyviä. "Paras" oli varmaan uus puhelin, sen olisin jokatapauksessa hankkinut. Vanhemmat oli ostanu myös Prinsessan käsikirjan, ties mitä ne sillä yritti vihjata...

Joulu oli kyl aika, hmm, matkustuksellinen. Pari päivää oltiin mummolassa mun sukulaisten luona ja joulupäivänä piti sitten mennä Pojan vanhempien luo. Saatiin siis kahdet joulut, kahdet joulukuuset ja kahdet lahjat.

Niin, ja Pojalle löysin sen lahjankin jopa. Tommy Hilfigerin paidan, se tykkäsi siitä kovasti. Se arvoituksellinen lahja Pojaltakin selvisi. Kaksi lippua oopperaan, Rigolettoa kuuntelemaan ja katselemaan. Aika hyvä lahja mieheltä, joka ei ole ikinä käynyt oopperassa. Pitäisi varmaan mainita, että kyseinen esitys on neljässä osassa. Eli ei mikään lyhyt nautinto.

Ostettiin ennen uutta vuotta vielä muitakin lippuja teatteriin. Yks baletti ja yks näytelmä siis tämän vuoden puolella tiedossa. Saatiin myös lahjakortti matkanjärjestäjälle halvalla. Nyt päästään siis vihdoinkin yhdessä etelään (tai kunnon matkalle yleensä), ja vielä tuplasti halvemmalla. Ei paha, sanoisin.

Uusi vuosi olikin jo sitten aivan toinen juttu. Poika suostutteli mut keskelle mettää sen kaverin mökille. Tai täällä ne on oikeastaan maa-taloja. Luulin, että homma olisi kotibiletyyppinen ratkaisu, jossa olisi vain Pojan kaverit. Metsään meni. Kirjaimellisesti. Kaksi alle vuoden ikäistä vauvaa ja niiden vanhemmat, mummo ja isomummo ei ole mun käsitys bileistä. Ihan ok oli silti, jos en vain olisi ollut hieman kipeä. Join koko illan energiajuomaa, että pysyisin hereillä. Alkoholiin koskin vuoden vaihtuessa, ja sitä kuoharia kului vähän yli lasillisen verran. Rakettejakin ammuttiin, oli oikein patteri. Nukkuminen taas oli ongelmallista. Kun 20 ihmistä nukkuu samassa huoneessa, yleensä tuleekin ongelmia. Neljä miestä kuorsasi eri tahtiin, ihmisiä tippui nukkumaan kukin omaan aikaan, osa kävi keskellä yötä vessassa, ja viereisestä huoneesta kuului pienemmän vauvan itkua ja huutoa. Mahtavaa sanoisinko. Seuraavan päivän junan odottelukaan ei ollut mitään herkkua, ulkona kun oli pirun kylmä ja odotella piti melkein tunti.

Kotiin pääsy oli siis aivan mahtavaa vaihtelua. Rauha. Ja saa nukkua vaikka yli puolen päivän. Nyt vaan pitää ruveta ahkerasti opiskelemaan, tenttikausi alkaa mulla tiistaina. Meneehän seuraavat pari viikkoa nopeasti kun opiskelu vie oikeastaan koko hereilläoloajan. Onneksi päästään sinne Kanarialle tai Egyptiin. Yritän nyt selvittää, saanko edes sukeltaa sen edellistalven myoperikardiitin takia vai en. Nimittäin jos en saa, niin ei ole mitään järkeä lähteä Egyptiin.

Niin, ja aloitin dieetin. En mitää hurjan ankaraa näin alkuun, otan pehmeän laskun. Ja joku teekuuri myös meneillään. Toivottavasti tepsii.