281.

Kotona. Päiväksi vaan. Tai siis yöksi (kaheks oikeestaan). Tulin eilen mettästä. Alko vituttaa, kun suurin osa mukana olleista ihmisitä osoittautuivat mulkuiksi. Onneks oli sentään muutama "normaali", jonka kanssa oli hauska tulla peukalokyydillä kotiin ja juoda marjaviiniä kello 11 aamulla (ennen peukalokyyditsemistä). Kynsien aluset on vieläki täynnä multaa, mutaa, savea, hiekkaa, turvasta ja ties mitä kaikkea muuta. Kotona sentään vesi ei haise mädaltä munalta, eikä tarvi olla oksennuksen partaalla joka kerta kun pesee hampaita. Eikä myöskään tarvitse rämpiä suossa polviaan myöten. No ok, ei se niin maailman hirveintä ollu, mut vitutuksen hetkiä nyt vaan sattu olemaan kaks kertaa (tai jopa enemmän) enemmän ku niitä hyviä ja hauskoja hetkiä. Onneks saatiin töitä tehtyä hyvässä tahissa ni kerkesin yks päivä makailemaan auringossa ja hankkimaan hyvän rusketuksen. Jotain positiivista sentäs.