Järkyttävän hektistä tämä elämä nykyään kun ei kerkeä edes bloggailemaan. Mutta jos nyt siis otettaisiin kuukauden verran takapakkia ja palattaisiin fuksiaistunnelmiin...
Olin koko päivän selvinpäin. En jaksanut juoda mitään ihme litkuja kun ei vielä tuo terveyskään ollut kovinkaan hyvällä saralla. Päivää aikaisemmin oli loppunut se antibiottikuuri niin ei oikein tehnyt edes mieli juoda. Mutta joo. Aamulla kasilta muille sitten juotettiin raaka kananmuna pirtun kanssa. Sit mentiin ulos aamuverryttelyyn - tanssimista, mm Macarenaa ja "lehmän lypsemis"-liikkeitä. Köydenvetoaki oli. Tai vasikan synnytysavuksihan sitä kutsuttiin. Sit jakauduttiin ryhmiin ja ruvettiin liikkumaan eri toimipisteiden välillä. Ekaks me menttin leikkaussaliin, jossa juotettiin lisää pirtua ja oli hanskojen roskikseenampumakisaa jne. Sit mentiin "rokotettavaks" - lisää pirtua, täälä kertaa sekotettuna mehuun tai värjättynä elintarvikevärillä. Onneks sai myös kaks pientä keksiä. Pitihän meidän käydä instituutin johtajan puhuttelussakin ja arvailla että mitä milläkin välineellä tehdään.
Vihdoin päästiin myös navettaan, vähä kaupungin ulkopuolelle, minne meidät vietiin koulun omalla pikkubussilla. Siellä meidät jaettiin taas ryhmiin, ja saatiin valita joko veri, virtsa tai maito. Me saatiin maito kun jäätiin viimiseksi valitsemaan. Eli päästiin lypsemään lehmää. Se oli suht vaikeeta ku sen nisät oli tosi lyhyitä (vai onko niillä joku toinen nimiki?). Mut ei mitään ylitsepääsemätöntä. Veri-ryhmä pääs ottamaa verta ja virtsa-ryhmä pääs kopeloimaan lehmän sisuksia rektaalisesti. Tän kaiken (ja pirtun juonnin) jälkeen meidät vietiin taas koululle, missä meille syötettiin "lapamatoja" ja juotettiin sentrifugoitua ulostetta. Tiedä häntä että oliko se edes oikeesti ulostetta, mut minä en sitä ainakaan juonu kun ei sitä ikinä tiedä et mihin kaikkeen ne on sitä pirtua taas tunkenu.
Kaikkein paras oli meidän ryhmällä viimeiseksi: päästiin avaushuoneeseen, jonka avauspöydällä makas pien possu. Se oli siis kuollu. Meidän ryhmälle annettiin kolme paria kumikäsineitä ja kysyttiin että ketkä haluais nyt sit avata ton possun. Minähän reippaana tyttönä laitoin käsineet käteen ja pääsin leikkelemään. Aluks oli suht karmiva tunne, kun se possu oli ihan kylmä ja nihkee. Meidän piti saada se pysymään selällään ni piti leikata auki jalkojen alla olevat lihakset että se pysyis tarvittavassa asennossa. Sit leikattiin vatsaontelo auki ja katottii et mitäs täältä löytyy ja otettii sit kaikki ulos mitä siellä oli. Ku se oli tyhjä, piti avata rintakehä. Sain sahan käteeni ja rupesin sahaamaan. Yli puolet meidän ryhmäläisistä kavahti taaksepäin ku kuuli sen äänen kun saha kohtaa luun (ja ruston). Minä vaan sahasin eteenpäin silmät kiiluen ja ajatellen, että tänne minä kuulun :) Otettii sit kaikki sydäntä myöten ulos rintakehästä. Aikaa oli vielä ni miettii et mitäs sitte. Päätettii tutkia että mitä sieltä pään sisältä löytyisi. Aluks sahattii se pää irti kehosta ja sit yks ihminen otti kiinni yhestä korvasta ja toinen toisesta ja sit sahattiin siitä keskeltä puoliksi. Aivotkin meni kahtia. Se oli aika cool.
Siihen päättyki se päivän fuksiaisosuus. Meillä oli ihan hirvee nälkä. Päätettiin sitten kaartaa Hesburgerin kautta. Mmmm, possua :D Syöminen oli kylläkin suht hankalaa kun vasen käsi haisi ihan lehmälle ja oikee käsi haisi ihan sille possulle.
Illalla oli sitten vielä virallinen osuus, ei mitään ihmeempää tosin. Mutta eipä tässä sen jälkeen paljoa edes tapahtunut, koulua koulua koulua... Luiden opiskelua enemmänkin kuin tarpeeksi.
Tai eipäs, olihan mulla synttäritkin tässä välissä. Olin sen vkonlopun Helsingissä, käytiin IKEAssa ja syötiin hyvin (ja kalliisti!) ja käytiin kaupunkikierroksella ja shoppailtiin. Järjestin kotona sitten myöhemmin illanistujaiset kun vanhat kurssikaverit halus pippaloida.
Eilen kävin edustamassa. Iltapuku päällä ja kaikkee. Tylsä ilta oli. Eikä se kakku edes ollut hyvää.
Mut täällä sato toissapäivänä lunta! Ihanaa. Onhan sitä vielä nytkin mutta kadut on jo suht puhtaita kun plussan puolella kuitenkin ollut melkein koko päivän. Mut silti, lunta <3
0 käpälän jälkeä:
Lähetä kommentti