sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2010

329. ja prokrastinaatio.

Myönnän, minä prokrastinoin. Eli vetkuttelen. Lykkään asoiden tekemistä (lähinnä opiskelua) viimeiseen tippaan ja sitten valitan etten ehdi. Tietyn paineen alla olen kyllä tuottelias, mutta tuo paineen oikea tasapaino on suht vaikea löytää. Varsinkin joulun jälkeen. Onneks on enää kuukasi niin alkaa LOMA (enää kk, OMG O.o). Ainakin toivottavasti. 5 viikkoa jos mokaan anatomian tentin (hope not!).

Nyt olis tarjolla histologiaa huomiseen preparaattien tunnistukseen. Ei yhtään jaksaisi. Ja kun telkkaristakin tulisi The Holiday (yks mun lempileffoista, joka mulla olis DVD:näkin, mut mikä TIETENKIN pitää kattoo telkusta kun se sieltä kerran tulee, kun se on niin "hyvä" syy lykätä opiskelemistakin). Jos sitä saisi kuitenkin otettua itseään sen verta niskasta kiinni että kattelisi niitä preparaatteja vielä muutaman kerran läpi.

Vasikan jännekudosta

Mut sit seuraavaksi kahdeksi päiväksi olisikin tarjolla anatomiamaratonia kerrakseen. Ne perkeleen kuivat lihakset vieläkin (!) tekemättä ja kohta tulee kiirus kun vähän yli viikon päästä olisi jo ruuansulatuselimistöä tarjolla ja sit siitä viikko niin olisi jo hengityselimistö. Ja kaikista pitäisi tietenkin päästä ensimmäisellä kerralla läpi kun näiden jälkeen on enää viikko suorittaa välitenttejä ennen isoa kirjallista tenttiä (johon pitää lukea viis kirjaa, btw). EÄÄÄH.

Lisää kissakuvia - don't you just love cats?

Älkäämme toki unohtako eläintenkasvatusta. Tein sen munatentin taas perjantaina, josko ne tulokset sais jo ens viikon alussa. Niin tietäis että pitääkö senkin jo kolmas uusintatentti sopia seuraavan kuukauden sisään vai ei. Perjantaina taas olisi lampaankasvatusta, jei. Sitten kun sen (ja sen munan tietty) sais tehtyä niin olis enää hevonen jälellä.

Vinkiksi ihanaa sunnuntai-musaa: Scarlett Johansson & Pete Yorn - Relator

Sain muuten minäkin osani siitä Islannin tuhkapilvestä. Tai no en suoranaisesti, mutta tavallaan. Porukat oli nimittäin lomailemassa Kanarialla ja loma venyi melkein viikon pidemmäksi suunnitellusta. Mutta onneks pääsivät onnellisesti ja ehjinä, joskin hyvin väsyneinä, kotiin.

Nyt vielä jännätään että saanko kesäksi töitä vai en. Oman alan töistä ei kannata edes haaveilla, sanottiin eioo-ta jo tammi-helmikuussa. Mutta edes sinne ikkunatehtaalle, sais suht hyvät liksatkin ja tuttu työ. Peukut pystyyn siis!

Vatsalihaksetkin huutaa hallelujaata kun ajattelin että voisi yrittää reenata vähän enemmän kuin tähän asti. Yritän ehtiä 2x viikossa vesijumppaan, mut se ei aina koulujuttujen tai mummolassa käymisen takia onnistu. Sit jos reenaa enemmän niin ei tule aina niin huono omatunto mäissäilystäkään :)

Mutta nyt takasin sinne histologian pariin - jos sitä vaikka malttaisi pitää sen tv:nkin kiinni...

0 käpälän jälkeä: