Kolmekymmentäkahdeksan.

Elämässäni alkoi nyt uusi vaihe. Penkkarit tuli ja meni. Poikaystävä tuli ja meni. Abiristeily tuli ja meni.

Julistan siis uuden sinkkukauden alkaneeksi. Oli se sitten hyvä tai huono asia.

Tuun kohta hulluks näitten suullisten tenttien tehtävien kans. Onneks kaks ainetta jo melkein tehty. Enää ei sit oiskaa ku viis jälel. Kuolema.

Oli eilen suomipojat "vähän" maassa. Paska säkä. Heja Sverige!

Kolmekymmentäseitsemän.

Ystävänpäivä. Yeah.

Huonoa pilaa, et ruotsin kuuntelut oli saman päivän. Nyt odotetaa mielenkiinnol et kui hyvin (anteeksi, korjaan, huonosti) meni...

Päivän saldo: viestejä monilta ihmisiltä. Yksi pusu <3. Ja ei yhtään lahjaa :(

Ehkä sit vaa olen luonteeltani loppujen lopuks niin romantikko et oon aina halun löytää ystävänpäivänä (tai minä tahansa päivänä) halunnu löytää ruusun ja semmosen pehmosen halittavan nallekarhus rusetti kaulassaa oottamas minuu. *huokaus* Ehkä sit ens vuonna...

Tosin et sain kyl ruusun sunnuntain. Et ehkä se kompensoi tän päivän saalista. Ehkä.

Kolmekymmentäkuusi.

Viimesestä on aikaa, mutta tuskin kukaan kaipasikaan.

Prelit, noh, istuin neljänä päivänä kolme tuntia jääkylmässä salissa. Lopputuloksena oli neljä päivää kestävä 39,5 asteen kuume ja angiina .

Tänää alko sit yo-kuuntelut. Vieläki heikos hapes, koska ton kuumeen ja angiinan takii pystyn syömää mitää kunnol neljää päivää, toisis sanoen hyvä et pysyin tolpillani. Mut positiivistä on, et sain taas lääkkeil kuumeen alas ja saan jopa nieltyä muutaki ku vettä ja mehua.

Kirjotukset vaa menee vituiks. Tooooooooosi kiva. Tää on just tätä mun tuurii.

Ku torstain ois penkkaritki. Sinnehän mie meen. Prkl. Rekan lavan ehkä joudun jättää välii. En nimittäin haluis mitää sydänlihastulehusta. Se ei meinaan oikee houkuttele.

Ens maanantain ois parempi olla jo kunnos. Vituttaa olla abiristeilyl jos on viel tämmönen olo :( ja pitäs maanantain alupäiväst ehtii sinne pienelle räkäläkierrokselle tyttöjen kans ennen ku bussi lähtee. Jees. Se on päätetty.