320. ja lääkäritäti

Kävin tänään vihdoin ja viimein lääkärissä. Ei ne osannu mitään sanoa. Bronhiittia kuulemma. Ja sehän jo tiedettiin. Täytyy vaan kovasti toivoa, että tää menee ohi nyt tiistaihin mennessä.

Tiistaina alkaa taas koulu. Uusi koulu. Vähän jo jänskättää että millasta siellä tulee olemaan. Vaan kaks poikaa ja 58 tyttöä. 58! Keskiviikkona alkaa luennot. Pitää tiistaina hakea myös nettitunnukset ja opiskelijakortti. Eli huomenna saa vielä ihan lepäillä.

Poikaki tuli kotiin eilen. Jee. Se tunnusti jotain. Se oli käyny kaverin kanssa saunomassa ja oli todennu sille että jos tää on hyvä vuosi meille (siis mulle ja sille), niin sit se tahtois naida mut. Olin sillee et ok. En tiiä et mitäköhän tostakin pitäis ajatella. Toivoa vai epätoivoa? Äääh... En ees ymmärrä et miks sen piti se mulle sanoa. Nyt en saa vaan miettiä tätä liikaa. Eli lopeta ajatteleminen.

Pakko palata Greyn anatomian pariin. Jo viiminen tuotantokaus menossa. Ei enää hirveesti jaksa kattoo, mut jotta ei miettis tota Poika-juttua niin pakko yrittää keskittyä. Kun ei voi siivotakaan tms vielä että kunnolla tervehtyis. Jos sitä huomenna sitte.

319. se siitä uudesta ilmeestä.

En jaksanu enää tapella html-koodien ja kaikkien lisähärpäköiden kans, joten päätin palata takasin entiseen. Tai ainakin melkein entiseen. Piste.

318. uusi ilme

Kuten ehkä huomasitte, on blogi saanut uuden ilmeen. Todennäköisesti vaihdan sen huomenna, koska huomaan sen olevan vääränlainen. Mutta nyt ainakin on paahtoleipiä. Ainakin blogissa.

Olen ollut jo viikon kuumeessa. Ja ei, en tarkoita pientä lämpöä vaan kuumetta, mikä aina välillä tahtoo kiivetä sinne 40 asteeseen saakka. Viimeiset pari päivää on kyllä pysynyt alle 38,5 asteen, mutta silti... Viikko kuumeessa ja yskässä. Ihana räkiä keuhkojaan läppäräin ruudulle.

Nyt taas yksinäni kotona. Olin onneksi mummolassa äidin hoivissa kun kovin kuumevaihe oli. Eilen porukat toi mut kotiin ja täällä nyt istuskelen yksinäni kun Poika on rakentamassa taloa. Mutta huomenna sekin lupasi tulla jo. Jee.

Nyt voisi mennä nukkumaan. Ihme kyllä tällä kertaa vaikka olen kuumeessa minua ei nukuta niin paljon kuin yleensä. Yleensä nimittäin nukun suuren osan ajasta. Tällä kertaa en nukkunut kertaakaan päivällä koko viikon aikana. Paitsi autoreissulla kotiin, mutta sitä ei oikein lasketa. Eli nyt siis unta kaaliin ja ehkä huomenna takaisin blogin ulkonäön parantelun pariin. Ehkä.

317. marinapostaus sadepäivän kunniaksi.

Päätin nyt kirjoittaa marinapostauksen. Oikeesti mun piti kirjottaa tää jo muutama viikko sitten, mut mut... Eli here it comes:

Laivalla ollessa sitä on paljon aikaa katsella ympärilleen. Mua rupes oikein kunnolla ärsyttämään siinä jossain vaiheessa. Huomaa jo kauas, että ketkä on suomalaisia ja ketkä ei, kun suomalaisilla taitaa olla tyylitaju hukassa jo syntyessään. Okei, ei tota vai kaikkiin yleistää, mutta siinä laivalla oli oikeesti semmonen tunne, että ei siellä ollut yhtään "normaalin" (lue: siedettävän) näköistä suomalaista.

Inhotusen aihe numero 1: Crocsit. Hyyyyyyyyyyi. Yäk. En oo ikinä tykänny niistä. Jos asut maalla ja tongit kukkapenkeissä, niin sillon ne on ihan jees (helposti pestävät yms), mutta ne EIVÄT OLE VAPAA-AJANKENGÄT, mitä käyttää koko ajan. Kaikista hirvein näky on se, kun koko hiton perhe käyttää niitä. Siis oikeesti. Tämän vuosikymmenen hirvein wannabe-muoti-ilmiö.

Inhotuksen aihe numero 2: Valkoiset leggingsit. Ylipäätään leggingsit on suht karmivia (varsinkin yhdistettynä juuri ja juuri perseen peittävään tunikaan/mekkoon), mut valkoset leggarit on kuin poliitikot yhteiskunnassa. Ne harvat

, jotka niistä pitävät, käyttävät niitä koko ajan ja ne, jotka eivät niistä pidä, eivät edes katso siihen suuntaan kun joku tulee niissä vastaan. Miksi ne on niin hirveitä? Koska ne eivät näytä hyvältä KENENKÄÄN päällä. Piste.

Inhotuksen aihe numero 3: liian lyhyet hameet/mekot/mikroshortsit yhdistettynä rumiin (=paksuihin) jalkoihin. Jos sulla on oikeesti sellaset naiselliset tai ylinaiselliset reidet, niin tarviiko laittaa just ja just vesirajan ylittävää hametta tms. Itse kuulun kategoriaan naiselliset reidet, ja mulle ei tulisi mieleenkään tunkea mitään tollasta päälle, koska tiedän ettei se näytä hyvältä. Jos sulla on vielä jalat a) höyläämättä niin että näytät Viidakon Ykältä tai b) niin paljon mustelmia, että sua vois luulla jalkoen perusteella tummaihoseks, niin sehän vielä lisää minareitten epäsopivuutta. Välillä tekis mieli kysyä näiltä ilmisiltä, että ootko kattonu peiliin ennen kuin lähit ulos talostas? Samaa voisi kysyä seuraavalta inhokkiryhmältä, eli...

Inhotuksen aihe numero 4: kaksi numeroa liian pienet vaatteet ja tursuavat makkarat. Vaikka olit kymmenen vuotta kokoa 38, niin ei se tarkoita, että niihin samoihin vaatekokoihin täytyy ahtautua myöhemminkin, kun todellisuudessa on monta numeroa isompi. Tiedän, tiedän, välillä on vaikea myöntää itselleen, että on lihonnut, mutta eikös se olekin taas vaan yksi syy lisää ostaa uusia vaatteita? Valitettavasti tämä ilmiö on levinnyt myös nuorempiin sukupolviin (alle parikymppisiin). Tämän ilmiön toinen ääripää on...

Inhotuksen aihe numero 5: jätesäkki-malliset vaatteet. Yleensä jätesäkit eivät näytä hyvältä ihmisten päällä. Jos jätesäkit eivät näytä hyvältä, niin miksi näyttäisivät sen malliset vaatteetkaan hyvältä? Nyt päästään asian ytimeen, eli siihen, että suomalaiset eivät osaa pukeutua vartalonsa mukaan. Joko kaikki on liian pientä ja lyhyttä tai isoa ja muodotonta. Missä ovat tyköistuvat bleiserit ja vartalon oikeita kohtia korostavat mekot?

(Tämä kyseinen "tunika" on myynnissä netanttilassa. Huh huh...)

Inhotuksen aihe numero 6: korkokengät, kun niillä ei osaa kävellä. Ihanaa, että nuoret naiset ovat ruvenneet käyttämään korkkareita. Tietenkin olisi hyvä opetella kävelemään niillä esim kotona ennen kuin lähtee niitten kanssa ulos hoippuilemaan. Täytyy myös tietenkin ymmärtää, että eihän näillä naisenaluilla ole välttämättä ketään, joka heitä opettaisi. Kun ei tuo vanhempi sukupolvikaan juurikaan korkkareita käytä. Mutta tosiaan - jos et osaa kävellä korkkareilla, niin osta ensiksi matalammat ja harjoittele niillä vaikka kotona ennen kuin lähdet ulos. Ja pidä mielessä, että korkkareilla ei saisi ottaa hirveän pitkiä askelia, muuten voit näyttää ihan kumikamelilta.

Inhotuksen aihe numero 7: ylipaino (varsinkin sairaalloinen sellainen). Minusta alkaa olla hälyyttävää, että suurin osa vastaan kävelevistä suomalaisista (myös lapsista ja nuorista!) on ylipainoisia. Kansanterveys hyvällä saralla jne. Taitaa hyvinvointivaltiosta tulla kohta pahoinvointivaltio, jos ei asialle pian ruveta tekemään jotain... Mietin vain että eikö ihmisen omassa päässä ala hälyytyskellot soida VIIMEISTÄÄN siinä vaiheessa kun ylittää esim sen 150 kilon rajan?

Että tällaista meillä tänään.

316. ja uusi elämä.

Tästä lähtien mulla alkaa uusi elämä. Tarkemmin sanottuna se alkaa syyskuun alussa. Pääsin nimittäin eläinlääkikseen ˆˆ Eli pääsette lukemaan siitä hommasta sitten seuraavat about kuus vuotta. Eiks oo kivaa? No ON. Musta tulee siis elukkalekuri, jee :)

Muutettiin Pojan kanssa myös uuteen asuntoon. Ja sehän on viereisessä talossa siitä edellisestä kämpästä. Ja se on aivan ihana. Oma uus koti. Ostettiin uus sänkykin. Ja pölynimuri ja leivänpaahdin. Ja telkkariki ois vielä tulossa. Mut se sänky on ihana.

Tässähän on ollut nyt taas pientä taukoa edellisestä bloggailu-kerrasta. Välillä tuli käytyä Laulupeolla ja kierreltyä kartanoita taas ja tutustuin sukulaisiin, jonka olemassaolosta mulla ei ollut hajuakaan. Suomessa tuli käytyä Meripäivillä. VaakkuVolleyssä käytiin, ei kyllä sitä lentistä kattomassa, vaan ihan vaan piknikillä.

Kun oltiin ostamassa ruokaa sitä piknikkiä varten, niin kaverilta tuli viesti: Tätä on nyt nolo tunnustaa, mutta mulla on sängyssäni mies. Seuraavaksi tämä nolo tyttö sanoi lähtevänsä kauppaan, ja Homo kysyi pyörein silmin, että "Pitääkö niille muka tarjota aamupalaakin?" :D Hieman revettiin siinä juusto-osastolla tohon kommenttiin. Mutta tosiaan, sitä tuli sitten oltua hieman humalassa. Oltiin tissuteltu koko päivä, siitä kello kahdesta alkaen ja lopetettiin juominen sitten joskus Seurojen talolla. Huh huh, olipa reissu. Uudestaan!

Välil tuli siis käytyä taas lahden toisella puolella muuttamassa. Nyt taas takaisin Suomessa siis. Suht rankkaa hommaa, kun viimeiset kolme päivää on ollu niin tiukka ohjelma, ettei sitä kerkeä edes nukkumaan kunnolla. Perjantaina Jätkä piti synttäreitään mökillä. Päätin lähteä autolla, koska halusin kotiin yöksi (tai oikeastaan aamuyöksi, jos ihan tarkkoja ollaan). Hauskaa oli ihan ilman viinaakin. Ja minä, autokuski, tein sitten sen boolin mitä äijät kävi hakemassa koko ajan lisää ja kehu että hyvää boolia ja kyseli että kuka sen on tehnyt. Jossain vaiheessa iltaa löysin itseni nurmikolta painimasta Pikkuveljen kanssa (se on siis Tytön pikkuveli). Se oli aika mielenkiintoista. Oli taas muutenkin hyvä reissu, vaikka selvinpäin olinkin. Tyttö yritti väitellä musiikista basistin kanssa, joka luuli tietävänsä kaiken, vaikka oli soittanut bassoa vasta pari vuotta (versus Tyttö, joka soitti about 10 vuotta oboeta, ja joka käy laulutunneilla ja teoriassa yms). Ja Pikkuveli oli päätynyt sitten aamulla kumartumaan posliinialttarin ylle. Hyvät bileet siis.

Eilen oli myös kummisedän synttärit ja toiset synttärit, missä olin (taas) juoppokuskina, tällä kertaa vanhemmilleni. Kaikki kiittelivät kärsivällisyyttäni, kun jaksoin odotella niitä koko päivän, enkä valittanut asiasta. Noh, kerrankos sitä. Tänään kun meille tuli vieraita, niin kuohuviiniä tuli sitten juotua melkein pullon verran. Eli ei paha.

Huomenna pitäisi mennä ostamaan lääkärintakkia. Oujee, musta tulee valkotakki. Stetsarinkin saan äidiltä. Jostain pitäisi hankkia viellä skalpelleja. Mutta nyt ihan ekaksi, pitäisi mennä nukkumaan tuota univelkaa pois, että huomenna sitä edes tajuaisi jotain...