350. sunnuntai

Olipa harvinaisen mielenkiintoinen viikonloppu. Perjantaina lähdettiin tyttöjen kanssa ulos. Ensin tsekattiin kaupungin uusi viinibaari (ihana paikka, mutta valitettavasti liian pieni ja liian suosittu!). Seuraavaksi metsästettiin paikkaa, mikä vastaisi kahteen vaatimukseen: 1) sieltä saisi ruokaa, 2) se mahduttaisi seitsemän ihmistä klo 10 aikaan perjantai-iltana. Kierrettiin kolme paikkaa ennen kui päädyimme kuitenkin ensimmäiseen paikkaan nostamaan pöytiä ja tuoleja. Paikkahan oli siis Suutelevat. Ensimmäistä kertaa paikan ohi kävellessä tapasimme yhden mahtavimmista opettajistamme istumassa yksin terassilla, oluttuoppi yhdessä ja sikari toisessa kädessä. Meni puolisen tuntia, niin tämä Mr.Munuainen liittyi seuraamme. Ja ilta senkun jatkui ja jatkui ja jatkui. Kolmen pubin ja monen monen alkoholipitoisen juoman jälkeen tiemme erosivat klo 5 jälkeen aamulla, kun olimme käyneet Mr.Munuaisen johdolla läpi seuraavat aiheet: miesten ja naisten välinen kommunikointi, seksi, tanssiminen, avioero, kirjallisuus, musiikki, elokuvat, ja muutama sana tuli vaihdettua myös koulusta. Illan yleinen teema oli: miehet ovat sikoja (itse en allekirjoita tätä, mut anyway...). It was legen... wait for it.... dary!

Eilen sitten krapuloissa tuli katsottua hieman lisää HIMYMia. Ja tietenkin olin luvannut lähteä kaverin kanssa tallille. Onneksi T osoittautui mun krapulaenkeliksi, joka suostui koukkaamaan Mäkkärin kautta matkalla tallille (joo, tiedän, se ei oo OIKEESTI hyväksi elimistölle, mutta kerta vuoteen voi muistuttaa itseään siitä, että voisi jättää sen viimeisen drinkin juomatta).

Olen siis päässyt johtopäätökseen, että E on mun viinapiru ja T on mun krapulaenkeli.

Ja nyt, sunnuntai, eli kahvia, Jimi Hendrixiä, farmakologiaa ja auringonpaistetta. Pisteeksi i-n päälle vielä Karumsin kohuke, mmmm. Love this weekend!