282.

Kotona. Huomenna taas lentoon. Ja tällä kertaa kaheks viikoks telttailemaa... Arvaa vaa että innostaako. No EI. Siellä ei o oikein mitään mukavuuksia, hyvä jos lämminvesi-suihkua saa käyttää... Lähimmästä kaupasta ei hajuakaan, täytynee raahata kaikki mukana. Voi perse.

Voiton puolella ollaan tosin. 4 down, 2 to go.

Jussi meni... kai ihan ok vois sanoa. Istuttii kahestaa maalla, juotiin viiniä. Oltiin laiskoja eikä edes grillattu. Ja ilta päätty riitelyyn. Alkaa "pikkuhiljaa" vaikuttaa jo tähän meijän suhteisiin tää kesä. Oon jo aika hermoraunio koko ajan ja yritetää vissii liikaa. Pitäs vaan osata ottaa rennosti, mitäs sitte vaik nähää aivan liian vähän koko kesän aikana. Minkäs sille teet ku ikävä nakertaa koko ajan pahemmin ja pahemmin. Onneks on sentään puhelin, millä voi pitää yhteyttä. Toivotaan nyt vaan että sitä saa edes ladattua jossakin.

Eli se on sitten taas morjens pariksi viikoksi. Pärjäilkää paremmin ku minä (vinkki: tän ei pitäs olla vaikeeta)!

281.

Kotona. Päiväksi vaan. Tai siis yöksi (kaheks oikeestaan). Tulin eilen mettästä. Alko vituttaa, kun suurin osa mukana olleista ihmisitä osoittautuivat mulkuiksi. Onneks oli sentään muutama "normaali", jonka kanssa oli hauska tulla peukalokyydillä kotiin ja juoda marjaviiniä kello 11 aamulla (ennen peukalokyyditsemistä). Kynsien aluset on vieläki täynnä multaa, mutaa, savea, hiekkaa, turvasta ja ties mitä kaikkea muuta. Kotona sentään vesi ei haise mädaltä munalta, eikä tarvi olla oksennuksen partaalla joka kerta kun pesee hampaita. Eikä myöskään tarvitse rämpiä suossa polviaan myöten. No ok, ei se niin maailman hirveintä ollu, mut vitutuksen hetkiä nyt vaan sattu olemaan kaks kertaa (tai jopa enemmän) enemmän ku niitä hyviä ja hauskoja hetkiä. Onneks saatiin töitä tehtyä hyvässä tahissa ni kerkesin yks päivä makailemaan auringossa ja hankkimaan hyvän rusketuksen. Jotain positiivista sentäs.