Kuusikymmentäneljä.

Nonii. Puol tuntii viel. Mitäs keksis. Oon siivonnu konetta, järjestelly muuten vaa tavaroit. Kaikkee muuta ku siis nukkunu. Väsyttää. Kello on sit puol kolme. Joo-o.

Ja nyt kuuntelen vaa Apulantaa. Ilona <3

Tarviin hierojan. Niskat jumis.

Mut neljän ja puolen tunnin pääst lähtee lento. Jei.

Vissii jumitan. Ei se mitää.

Kuusikymmentäkolme.

Viel kaks tuntii et pitäs "herätä". Elämä. Väsyttää. Päätäki koskee. Eikä jaksa jumittaa tääl mut jos en jumita tääl ni sit kuitenki vaa nukahan. Yhen kirjanki luin jo loppuu. Ja alotin uuen. Mut tää uus on liian syvällistä ja painavaa nyky-yhteiskuntakritiikkiä etten tajuu siitä melkee mitää. Perkeleen ranskalaiset. Ja kannessa oleva nainen on posliini.

Ja miks aina exät onnistuu samaa aikaa selittämää mulle jotaa ihan käsittämättömiä asioita, mitä en voi tässä väsymyksen tilas mitenkää ymmärtää ja sit kumpikaa ei sano mistää loppujen lopuks mitää ja sit ne luulee et se käy häiritsee minuu ja et miettisin seuraavat kaks viikkoo sitä asiaa. En kyl tuhlaa niille ajatustakaa. Yritin, mut ei onnistun. Kerranki näin päin. Kerranki en ajattele liikaa. Ja sit jos jompikumpi tai molemmat sattuu lukemaa tän ni mistä lyyää vetoo et sit ne taas rupee selittää siitä miten mun olis pitän ajatella mitä ne sano. Elämä. En kyl tiiä miks ne vaivautus tät lukemaa, tai et miks ylipäätää kukaa jaksais tät lukee.

Ookemoi.

Kuusikymmentäkaksi.

Seittemän tuntii viel ni tää tyttö lähtee ajaa lentokentälle. Jei ^^ Nyt jumitan vissii sit koneel tonne kolmee asti yöl jos jaksan. Ehkä. Väsyttäs kyl vähä mut jos on hyvää seuraa ja juttelemist/tekemist ni sit ei o mitää ongelmaa...

Nälkä. Jääkaapis ei o mitää muuta ku jotaa saksalaisii jugurttei, mitkä säilyy joku puol vuotta. "Nam". Vois kyl käyä tekees leipää tai jotaa. Kattoo jos pakastimest löytys jotaa.

Kuusikymmentäyksi.

Huomen sit ois lähtö <3 Pitäs vissii pakatakki. Njäh, mitä turhia. Kyl sitä yöllä kolmen aikaaki ehtii. Aina enneki ehtiny. Pitäsköhän valvoo koko yö ettei väsyttäs sit ku pitää herätä niin perkeleen aikasin? Kiva istuu yksin koton koneel sit kolmee asti ku porukat nukkuu enkä saa olla ja tulla ja mennä etten herättäs niitä. MUR. Pitänee siis keksiä jotaa.

Saan ehkä äikäst ällän :D Anna anto mulle siitä sen 90 pistettä... ^^ Pitää kuitenki nyt ajatella et tulee E, sit ei vituta jos ne ei pidä puhekielisiä ilmauksia tyylikeinona ja tiputtaa parilla pisteellä. Mut toivotaa parasta.

Ja mantun open sanoja lainaten: Voi damn.

60.

Tänää tehtii kaupat uuesta autosta. Vähä hianoo. Nyt joudun luopumaa Tytöstä. Pitänee ottaa sit kuva siitä muistoks :P Mut uus Poika on kyl.. Ai jai.

Vois soittaa nyt sille Tytölle et tehtäskö jotaa. Hmm. Näin teen.

Vähän myöhemmin: joo, mie meen Tytölle kattoo leffaa Kaikki äidistäni. Epsanjaa kehii siis.

Viisikymmentäyhdeksän.

OHI ON!

Joo-o. Olin enkun kirjotukset tänää. Viimiset puol tuntii pidin siinä piknikkiä ku en keksin muutakaa ku olin valmis. Ja siitä suuntasin sit Tulikukkoo huurteiselle ja nappasin Idan seurakseni. Ja siitä Tytölle. Ja ulos Ollin kans lenkille. Ja siit hakee äiskä ja juoksee asioil.

Ja iskä avas kuoharipullon mun kirjotusten loppumisen kunniaks. Nam. Tahtos lisää.

Ja minuu väsyttää. Enkä osaa viel vaihtaa lomavaihetta päälle vaa koko ajan pakko tehä jotaa. Vaik väsyttääki. Taas.

Viisikymmentäkahdeksan.

Siel ois Nelosel hyvä leffa menos. Bridget Jones's Diary. Siis aivan mahtava. Kirjat on kans hyviä. Ei vaa viittin kattoo sit leffaa tänää loppuu ku huomen ois viiminen kirjotuspäivä. Tulipaha sitä enkkuaki sit kerrattua just ton leffan verran :P Ja jos mul hurja hätä iskee ni voin kattoo sen huomen sit videolt. Ku sattuu se VHS siin hyllys olemaa.

Sain eilen luettuu yhen kirjan loppuu ja tänää toisen. Pitäs käyä sit kirjastos kattoos et riittää lukemista sinne matkalle. Ihana tunne ku ei tarvi lukee mitää koulukirjoi nyt niinku lähimpää kuukautee about. Ehkä.

Viisikymmentäseitsemän.

En o tänää saanu paljo mitää aikaa. Tai noh, vaatekaapit kävin läpi ja järjestin uuestaa jne. Vois tehä saman noille alakaapeille. Ne on ihan täynnä kaikkee rojuu, en ees tiiä mitä kaikkee siel on.

Pitäs ehkä viel tehä listaa et mitä kaikkee pitää ottaa sinne Egyptii mukaa. Muuten unohan kuitenki jotaa tärkeetä. Uus uimapuku pitäs kyl ostaa sitä sukelluskurssia varten, se on varmaa vähä mukavampi ku bikinit, mitkä ei pysy kunnol pääl ku sukeltaa. Äiskä lupas eilen et mennää sit Luxorii kattelee pyramidei <3 jei. Ja ootan et siel on kaikkee hienoo ja kivaa ja sit pääsen sukelluskurssille et sit saan sukellella suunnillee missä päin maailmaa tahansa paitsi tääl Suomes. No en tääl kyl missää muual haluis ees sukeltaakkaa ku jossaa uima-altaas, ei paljoo kiinnosta mennä kattelee sameesee vetee mitää haukia tms.

Huomen ois kiire päivä. Kaiken näköst pitäs ehtii tehä. Ja ois se enkkuki viel huomen. Noh, onneks se on viiminen. Ehkä tänää jotaa kertaan. Kuitenki sitä opiskeltu se 12 vuotta, ni paljo se yhen illan pien lukeminen enää auttaa. Ei mitää. Näin se homma siis etenee.

Viisikymmentäkuusi.

Olipa eilen taas ilta. Käytii tyttöjen kans leffas, Jaakos, Erkas ja Laitises. Ja kävelin Ruonalast kotii puol kahen aikaa yöllä. Et sellasta.

Nii ja joo, oliha mul perjantain se matikan yo-koekki. Sain ainaki yhen tehtävän täysin oikein ja tehtävän nro. 14 muuten oikein, mut siel oli yks luku väärin kaavassa ja siks en saa siitä täysiä pisteitä. Noh, ehkä en sure sitä, vaa luotan siihen et osasin ees sen verran et pääsen läpi ilman kompensaatioo.

Tänää piti raahautuu autokauppaa. Koeajaa autoja siis. Ja sit käytii äiskän kans kävelees. Sapokasta Manskin kautta Variksee ja takas. Sanottii iskälle et mennää siivoomaa sen jälkee ku iskä lähti töihi. Noh, siinähän myö "siivottii" sit. Istuttii kattoos Järki ja tunteet -leffaa Neloselt, syötii creme bonjour pippurilevitettä ja tuc-keksejä ja suklaakonvehteja ja juotii valkkaria ja siideriä. Aika jees siivouspäivä siis.

Viisikymmentäviisi.

Manttu meni. Toivottavast meni hyvin. Kemman kokeen kans oli ollu häikkää. YTL oli kämmänny siel ja nyt siit arvostelust tulee kuulemma epäreilu. Onneks en kirjottan kemmaa.

Hirvee tarvii-läheisyyttä -fiilis. Ja jeah, sitähän saan hei toooooosi paljon. Äiskä kyl halais mut se ei ois sama. Tarviin heterohellyyttä. Elämä. Ehkä vaa kestän. Ja meen nukkumaa.

Käsi on niin kipee ettei tavallisel kynäl pysty kirjottaa mitää. Vähä koskee ton mantun jäljiltä. Yritä siinä sit lukee ja tehä matikkaa niin. Ku se menee vähä perseellee. Epäilyttää et näinköhn minust tulee ylioppilas tänä kevään. Toivon kuitenki et tulee. Muuten menee kaikki vituiks. Luotetaa siis kompensaatioo.

Eäh, huomen pitää viiä Maoli ja laskin koululle ennen klo kahtatoist. Joutuu taas heräämää liian aikasin ja raahautuu suihkun kautta sinne. Voi MUR.

Viisikymmentäneljä.

Kävin tänää pitkäst aikaa Ruonalas nuorten olkkaris. En ollu käyny siel varmaa yli vuotee. Kaikki katto pikkasen pitkää ku ilmestyin sinne... En tiiä miks sinne menin, ehkä siks ettei tarvin istuu koton. En kestän olla tääl. En kestäis olla nytkää, mut pitäs mennä koht nukkumaa ni nou kän duu. Ja se on paikka, mis voi vaa rauhas käpertyy jonku sohvan nurkkaa ja katella muitten tekemisiä ja olla ite syrjäs. Oli tänää nimittäin samaa aikaa yksinäinen ja jotenki toisia ihmisiä kestämätön olo. Ei kestäis jos ne tulis lähelle. Parempi vaa tarkkailla kauempaa. Ja olla hiljaa.

Luin tänää yhen maailman ihanimmista kirjoista... Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin <3 Se on niin mahtava ja samal niin surullinen, et en oikee tietän et miten päin olla. Jokaisen pitäs jossaa elämänsä vaihees lukee se. Minuu se ainaki kolahti, en tiiä johtuuko just elämänvaiheesta vai mistä. Tuli meinaa melkee tippa linssii ku sitä lueskelin... Ja kettu on oikeessa: ei voi tuntea kuin sen, minkä on itse kesyttänyt.

- Mutta minähän rakastan sinua, sanoi kukka. On minun syyni, jos et ole tiennyt sitä. Ei sillä ole väliä. Mutta sinä olet ollut yhtä tyhmä kuin minä. Koeta olla onnellinen... Jätä rauhaan se lasikupu. En halua sitä enää.

Viisikymmentäkolme.

Sinne se äikkä sit meni. Toivottavast meni hyvin. Tein jostaa muotiaiheest :D Jotenki just mulle sopiva aihe siis...

Sain tänää mantunki luettuu. Hyvähyvä. Ja nyt on vast maanantai ^^

Ja muutenki saanu tänää järjestettyy tät koneen musapuolta aika hyvin. Jeejee.

Mut ei mitää erikoista näin yleisel tasol. Eikä kyl yksityiselkää. Vähä kyl väsyttäs. Mut ei voi mittää. Täydelliset naiset alkaa puolen tunnin pääst. Tosin et sielt tulis samaa aikaa Tarantinon ohjaamat CSI jaksot. Damn.

Np. Apulanta - Anna mulle piiskaa

Viisikymmentäkaksi.

Viha-rakkaus -suhteet on sitte niiiiiiiiin ihania. Joo ei todellakaa. Oisin laittanu et "joo ei tod." mut vihaan tota tod.-lyhennettä.

Oo, redhottii radiost. Vähä hianoo.

Huomen taas äikkä. Voi elämä. Nooh, eiköhä se siitä.

Pitäköhä sitä taas lakata vähä kynsiä. Joo, eiköhä ne o jo tarpeeks kuivat et voi laittaa seuraavan kerroksen. Jees.

Viisikymmentäyksi.

On ihan uivelo-olo. Oon viimiset pari tuntii kuunnellu Apulantaa ja juonu mansiikasiideriä. Löllöllöö. Koht alan kuitenki taas herkistelee jos jään tähä istumaa enää yhtää kauemmaks. Eiköhän parit herkistelyt jo tälle päivälle riitä.

Pitäs vissii mennä nukkumaa. En kuitenkaa saa unta. Mul on hikka. Ja ei, se ei ole söpöä, vaikka joku niin väittäiski.

50.

Tänää oli taas ihan turha päivä. En o tehny mitää muuta ku luken manttuu ja siivonnu ja syöny muffinssei, mitä äiskä teki. Ne oli hyvii <3

Tänää ollu taas ihan ihme pääl. Se voi osaks johtuu taas kerran annetuista katteettomista lupauksista ja asioista mitä haluis sanoo, mut vaa jättää sanomatta ja sit tulee siit hölmö ja paha olo. Noh, ehkä sanon sanottavani sit joskus. Ehkä. Tai sit vaa piän turpani kiinni ja häivyn täält vähin äänin.

Jep, niin mie teen. Ilmottelen lähdöstäni sit ehkä kahelle ihmiselle. Jees. Good plan. Ja kaikki on onnellisia. Paitsi mie.

Tekee hirveest miel omena-mansikkasiiderii. Onneks sitä on jääkaapis. Täytynee seuraavaks koukata sen kautaa ja mädäntyy yksinää tääl koton. Kiva lauantai-ilta.

Neljäkymmentäyhdeksän.

Jees. Ruotsi takana. Ja hyvin menee hei... Noh, Lissu ainaki nosti ruotsin numeron päätötodistuksee kasiks vaik mun kaeskiarvo oli 7,2 :P Lissu on hyvä jätkä ^^

Neljäkymmentäkahdeksan.

Kävin sitte taas kerran Tallinnas. Noh, ei vietetty siel kauaa aikaa, ajettii suoraa Tartoo. Siel ne toivotti tervetulleeks yliopistoo, ei pitäs olla mitää ongelmaa päästä sisää jompaa kumpaa niist mitä haluun lähtä lukemaa. But we'll see.

Huomen ois ruotsin yo. Joo-o, oon tehny ihan hurjast sen etee. Siis toisinsanoen katoin äsken Madagasgarin ruotsiks. Muute meni ihan ok, mut a) tiesin mitä niitten piti sanoa b) tiesin muutamia enkunkielisiä repliikkejä etukätee ja tärkein, eli c) nukahin kesken kaiken. Heräsin siin lopputekstien aikan. Siis meni taas aika jees toi "lukeminen".

Ei prkl et väsyttää. Ei uskois. Noh, koht suihkuu ja sit yrittäs viel lukee jotaa ja sit menis nukkumaa et jaksais huomen. Toivotaa et huomenki paistaa aurinko, ni nappasen mantun kirjan mukaa ja meen Tulikukon terassille lukemaa.

Mut enää kaks viikkoo ni oon jo tähän aikaa Egyptin auringos ^^ <3

Neljäkymmentäseitsemän.

Huomen ois äikän yo-kirjotukset. Joo-o, on se hurjaa. Tai sit ei.

Pitäs vissii nukkukki. Tänää luken manttuu ja nukahtan vaa kerran (wow!) siihe kirjan ääree.

Nyt kuuntelen Apulantaa. Ja mietin syömistä ja nukkumista. On tää abin elämä vaikeeta. No ei. Mietin päiväl muutaki. Miehiä. Tosin se oli kyl aika turhaa noin loppupeleis.

Mut nyt sinne nukkumaa. Tai ehkä syön eka ton myslipatukan tost. Joo, kai se pakko on. Pelottavaa, jos suurin asia mitä mietit on ruoka, vaik ois jotaa paljo tärkeempääki. Eäh, tärkeemmän siirrän taas huomiselle. Ja siitä taas huomiselle. Ja siitä taas huomiselle. Ja siitä taas...

Neljäkymmentäkuusi.

Pitäs mennä nukkumaa. Nukuin jo tänää mantun kirjan ääres.

Hurja väsy ja samaa aikaa menofiilis pääl. Hurjaa. Ja samal on ongelma, et oonko vaa rennost farkut pääl (jois ei voi normaalist pelata mm. twisterii) vai hame. Siis kyse on huomisesta. Osaanmuodostaajärkeviälauseitakeskelläyötä.com

Oon ahkera abi. Lukuloma loppuu maanantain ja alotin kirjotuksii lukemisen - tänää. Jees. Sain luettuu big bangit ja maan synnyn, mut magneettikentän kohal nukahin. Kaks kertaa.

Ja huomen nautiskelee alkoholipitosia juomia. Ei kyl paljoo. Ihan sillee vähä vaa. Toivottavast kaikki tulis ketä kutsuttu. Muutamaa niist nähny hurjan pitkää aikaa ja haluis nähä <3 Huomista iltaa siis odotellen...

Neljäkymmentäviisi.

Tuol on tosi nätti ilma tänää. Ja mie istun sisäl. Byää. Noh, jos saan tänää viel vähä pinnistettyy ton bilsan kans, ni sit on tentit ohi. Ja sit alkaa mantun lukeminen. Ja maanantain alkas kirjotukset ja blaablaablaa...

Iskä haki aamul valokuvat. Ei se gilmi ollukkaa ollu ku vuoden siin kameras... Tosin et toi digikamera on ollu vähä ahkerammas käytös. Neki kuvat pitäs saaha paperille ni ois kivempi kattoo. Ei o vaa saanu aikaseks.

Neljäkymmentäneljä.

NAISTEN SÄÄNNÖT:

1. Naiset tekevät aina säännöt.
2. Sääntöjä voidaan muuttaa ilman ennakkovaroitusta.
3. Kukaan mies ei voi koskaan titeää kaikkia sääntöjä.
4. Jos nainen epäilee, että joku mies tietää osan säännöistä, hänen tulee muuttaa osa tai kaikki säännöt.
5. Nainen EI OLE KOSKAAN väärässä.
6. Jos nainen on väärässä, se johtuu väärinkäsityksestä, jonka on aikaansaanut mies, joka on sanonut tai tehnyt jotain väärää.
7. Ja koska sääntä n:o 6 on voimassa, meihen tulee välittömästi pyytää anteeks aiheuttamaansa väärinkäsitystä.
8. Nainen saa muuttaa mieltään koska tahansa.
9. Mies ei saa koskaan muuttaa mieltään ilman naisen kirjallista suostumusta.
10. Nainen ei saa missään tilanteessa antaa miehen tietää haluaako hän tämän olevan vihainen vai pahoillaan.
11. Kaikki miesten yritykset korjata näitä sääntöjä johtavat ankariin toimenpiteisiin.
12. Jois naisella on kuukautiset, niin mikään edellä mainituista säännöistä ei päde, vaikkakin ne ovat voimassa.

Siis juurikin näin. Tai ainakin sinnepäin.

Pääsen vähä yli kk pääst leikkauksee. Kurkus krooninen tulehus, eikä lähe muuten. Tosi kiva. Noh, kuha saa asian hoidettuu. Ja toivotaa ettei nyt kirjotusten aikan tuu mitää hämminkiä taas. Tai sit siel pyramidimaas. Se vituttais.

Neljäkymmnetäkolme.

Pari päivää sitte katottii äiskän kans Järki ja Tunteet -leffa. Ku se loppu, ni kommentti oli: "Noitten elämä näyttää olevan yhtä satua. Miten sun sadut edistyy?" "Ei mulla oo sellasta." Jep, ei mul o ikinä mitää satua ollukkaa. Olipa kerran ei vaa mahdu mun maailmaa.

Nii mihin maailmaa? Tähän nykyää nolife-maailmaa, mikä koostuu kotona istumisesta ja opiskelemisesta ja sosiaalinen kommunikointi rajottuu lähinnä mesee ja äiskän ja iskän kans ruokapöydäs puhumisee. Aika jees hei, joo... Noh, eipä sillä, että nyt hirveest sitä elämää näin kirjotusten alla pitäs ees olla.

Ja jos hyvin käy, vähän yli kk pääst alotan uuen elämän. Tähän mie luotan ja tähtään.

"This is your life and it's ending one minute at a time."
-elokuvasta Fight Club

Neljäkymmentäkaksi.

Sunnuntai. Neljäs maaliskuuta. Klo 19:27. Se iski. Enää tasan viikko lukulomaa jälkel. Enkä o alottanukkaa lukemaa. PANIC.

Neljäkymmentäyksi.

Se ois sit taas sunnuntai. Taas yks viikonloppu siis menny kipeenä. Ihanaa. En o saanu mitää koulujuttui aikaseks, oon vaa maannu sängys ja katton leffoi tai nukkun ja yrittän niellä edes jotain. Nyt jo onneks menee jotaa alas. Esim. lettuja mitä äiskä paisto <3 nam. ja mansikkasurvosta.

Tänää mul on ongelmana se, et mun pitäs opiskella, mut ei jaksa eikä kiinnosta ja haluis vaa, et ois jo sitäseuraavan viikon sunnutai. Tai no okei, voisin ihan hyvin hypätä kuukauden eteenpäin. Sit nimittäin makaisin Egyptin auringos... Aah... Ja sit tietäsin, et sanoinko töitä ja jos sain ni mistä ja alottasinko ne heti ku tuun pyramidimaasta vai vast pääsiäisen jälkee. (ei kai muuten huomaa et mul on tylsää ku jaksan leikkii värien kans?)

Jos olisin nyt fiksu, lähtisin toho sängylle makaamaa ja lukemaa. Manttua. Tai sit vaa köllöttelen tänki päivän ja luen Paulo Coelhoa (<3) ja panikoin sit huomen ja ylihuomen et hissan jutut pitäs olla tehtyn. Siihen se kuitenki loppujenlopuks menee. Lyyääkö vaik vetoo...

40.

Uah, rivit hyppii silmille ja oikee käsi on melkee toimintakyvytön. Sen siitä saa ku ahkeroi koko päivän matikkaa. Ei se mitää, puol päivää luulin et kuolen tän kurkun kans. Tai luulen edellee. Aamul pelkäsin etten kuolekkaa. Niin kovast sattu. Noh, onneks on nyt varattu aika lääkärille, ens viikol saa sit kuulla mitä lääkärisetä on asiasta mieltä.

Huomen ois ruotsin suulliset tentit. KOLME TUNTIA. Ruotsia. Elämä. Ja siel pitäs olla jo aamul kello 9. Ei KUKAA o hereil viel siihen aikaa. Tai ainakaa kukaa järkevä.

Pitäsköhän sit koht mennä nukkumaa. Väsyttää taas ihan jumalattomasti. Eikä mul o kuitenkaa mitää järkevä tekemistä. Varsinkaa ku kaverit valittaa taas jostaa ihan turhast.

Kolmekymmentäyhdeksän.

Miten ihmistä voi väsyttää näin paljon, vaik kello on vast vähä yli kymmenen? Noh, oon ainaki tehny tänää paljo. Tai paljo ja paljo, mut jotaa kuitenki. Sain äikän kirjotelman kirjotettuu. Kiejotin sen puhtaaks KÄSIN. En voinu istuu koneel, muuten vaa oisin katellu ikkunast ulos ja vittuuntunu siit, et on niin nätti keli ja mun pitää istuu sisäl tekees koulujuttui. Noh, tulipa ainaki tehtyy.

Pääsin taas ajelee äitin koslal. Hyvinhän se lähtee ku sitä kaasuu painaa ja poppivehkeetki on hjuvat. Aivan mahtavaa. Varsinki ku nokkelana tyttönä tarjoudun aina hakemaa äiskän töistä, enkä tietenkää omal Tytöl. Nih. Pitäs ostaa sinne niille karvanopat vaa.

Käytii myö tänää kirjastossaki. Piti lainata jotaa matikan yo-juttui (siis kirjoi, mis on myös malliratkasui), ku en muuten oikee osaa ja niitten kans on hyvä harjotella. Tai ainaki yrittää. Nii ja Anttilas piti käyä. Tuloksena oli, et ostettii Madagasgar-leffa (ja pari muutaki kyl) ja katottii se. Ennen kirjotuksii se pitää kattoo viel ruotsiks. Siis ihan vaa harjotusmieles. Tietenki.